Heips!

Tällä viikolla  pyörähtivät käyntiin ryhmätyöt. Kanadalaiset ovat tottuneita vaihto-oppilaisiin ja ottavat kaikki mukaan ryhmään samalla lailla kun muutkin. Kirjallisuuskurssilla pidämme 5 minuutin esitelmän Jonathan Swifistä. Ensimmäinen ryhmä oli vaan tehnyt kivat power-point kalvot, mutta maanantain ryhmä oli kehitellyt mahtavan näytelmät jossa he esittivät kuolleen Christopher Marlowen omaisia, jotka olivat kokontuneet mustotilaisuuteen ja kävivät läpi hänen elämäänsä, kunnes sisään marssi saksalainen toimittaja joka uskoi, että Marlowe ei ole kuollut, vaan että hän oli saksalainen vakooja... Se oli tosi hauska mutta nyt rima tuntuu olevan aikalailla korkealla! Terveyspsykologian kurssilla minun hommaksi jäi kehitellä budjetti terveyden-edistämis-ohjelmalle (tukiryhmä ADHD lasten vanhemmille).

Tämä päivän psykologian tunnilla puhe kääntyi siihen miksi kukin on tullut UPEI:hin ja lopulta siihen miten kallista yliopistokoulutus täällä on. Opettaja pyysi minua oikein erikseen kertomaan että kyllä, maailmassa on sellaisia ihmeellisiä maita joissa yliopisto on käytännössä ilmainen. Suomessa unohtaa niin helposti että muualla ihmiset ottavat kymmeniä tuhansia velkaa (tai isi on säästänyt 10 vuotta) että pystyvät maksamaan yliopisto-opinnot.

En oikeastaan enää huomaan kun vaihdan kieltä. Parhaat kaverini ovat kuitenkin vaihtareita ja olen huomannut että natiivien kanadalasten kanssa puhuminen on vielä asteen vaikeampaa (ainakin jos ympärillä on paljon hälyä), koska he puhuvat nopeammin.

Viime viikonloppuna olin Beach Blast - bileissä kampuksella. (The Waven aulaan oli ajettu pari rekkakuormaa hiekkaa - ihan kuin olisi ollut rannalla!) Suurin osa bileistä on K-19 eikä niissä ole käsittääkseni yleensä paljon porukkaa, koska ne ketkä on jo 19 ja pääsee sisälle käy mielummin keskustan baareissa, mutta nämä oli wet/dry bileet, eli alle 19-vuotiaatkin pääsivät sisään, mutta niille piirrettiin käsiin raksit että baarimikot tiesivät olla myymättä mitään päihdyttävää ala-ikäisille.

Pari viikkoa sitten pääsimme sitten vihdoin ja viimein uimaan ja vesi-zumbaamaan. Uimahalliinkin pääsee sisälle kätevästi vain laimaamalla opiskelijakortin. Zumba oli hauskaa ja ohjaajat ihan just niin energisiä kun mulle on mainostettukin. :) Zumban jälkeen sitten vaan istuttiin kuumavesialtaassa juoruamassa. Olen ollut ahkerana myös kuorossa ja opettanut kuorolle "Kalliolle Kukkulalle". Tai ainakin yrittänyt: suomen lausuminen ei ole ihan helpointa englantia äidinkielenään puhuville... :)

Ai niin, melkein unohdin! Viime lauantaina käytiin katsomassa musikaalia "Thirst for Life." Kaikki näyttelijät olivat nuoria, joko yliopistossa tai lukiossa. Juoni oli paikoitellen vähän kliseinen mutta kaikki näyttelivät ja lauloivat tosi hyvin. 

Eeva