Heipähei!

Viimeiset 4 viikkoa on ollut aika vauhdikkaita. Ensinnäkin piti tietysti selvitä lopputehtävistä: kirjoittaa viimeinen raportti psykologian luovuus-projektista ja englannin lopputehtävät. Asuntolassa alkoi jatketut hiljaiset tunnit: hiljaista oli koko ajan paitsi 6 ja 8 välillä illalla. Me lennettiin Montrealiin tiistai iltana ja mä palautin kaikki tehtävät samana aamuna ja pakkasinkin suurimmaksi osaksi. Tavaraa oli kertynyt aika paljon, mutta sain kuin sainkin ne mahtumaan yhteen isoon laukkuun ja käsimatkatavaroihin. Ennen lähtöä piti vielä käydä kysymässä RLA:ta tarkistamaan huoneen ja hakemaan avaimet. Sitten ehdittiin vielä just käydä vielä syömässä viimeisen kerran enne kuin yksi kaveri heitti meidät lentokentälle, mistä lennettiin ehkä varmaan maailman pienimmällä lentokoneella Halifaxiin. Siis siinä koneessa oli 18 (!) paikkaa, eikä siellä ollu ees lentoemäntää, ku toinen piloteista kävi vaan sanomassa että laittakaahan turvavyöt kiinni. :) Halifaxista Montreallin oli sit jo vähän isompi kone.

Montrealissa me asuttiin hostelissa 6 hengen huoneessa ihan keskustassa. Montreal on ihana paikka. Me käytiin eka Farmer's Marketissa (ja laitettin sit ruokaa aina ite hostellin keittiössä) ja kasvitieteellisessä puutarhassa ja Museum of Fine Artsissa ja valloitettiin Crescent Street. Parasta Montrealissa oli kuitenkin että hostellissa tutustui uusiin ihmisiin. Viimeisenä iltana meidän oli tarkoitus nukkua kiltisti että jaksetaan matkustaa seuraavanma päivänä, mutta koska kaikki muut hostellista oli menossa ulos niin eihän me minnekkään nukkumaan maltettu lähteä... :)

Montrealista matka jatkui sitten New Yorkiin bussilla. Itse asiassa oli hyvä ajatus valvoa edellinen yö, koska nyt nukuin suurimman osan 9 tunnin bussimatkasta, joka olisi muuten ollut melkolailla tylsä. Välillä pysähdyttiin vaan tullissa ja syömässä periamerikkalaisesti McDonadsilla. Bussista tupsahdin sitten bussiasemalle melkolailla keskelle Time Square, missä Liisa-täti olikin jo vastassa. New Yorkin kohokohdat olivat NHL-peli (Devils vastaan Panthers) ja Broadway show "Anything Goes." Helsingin lennolle tarvitsin sitten kaksi matkalaukkua, kun tavarat eivat enää shoppailuressijen jälkeen mahtuneet yhteen...

Minulla oli aika pehmeä lasku takasin Suomeen kun sain puhua suomea ja syödä ruisleipää jo Nykissä, mutta tuntui silti vähän oudolta kävellä kadulla kun kaikki vastaantulijat puhuu suomee! :) Kaiken kaikkiaan oli ihan mahtava reissu ja voin kyllä suositella vaihtoa ihan kaikille. Onneksi skypellä voi jutella kavereiden kanssa ja lieventää pahinta Kanada-ikävää. :D

Hei taas!

Nyt alkaa loppu jo häämöttää! Lentoliput Montrealiin on nyt varattu ja halpa hostellikin löytyi kätevästi netistä. Nyt tarvitsee enää keksiä mitä kaikkea tehdään! Motrealista matka jatkuu vielä New York:iin. Tajusin vasta tänään että minun täytyy taas täytellä kaikki kaavakkeet että pääsen Usa:n maanperälle...

Onneksi olen valinnut mukavasti kursseja joissa ei ole loppukokeita. Muutenkin kouluhommat alkaa olla jo aika hyvällä mallilla, kiitos eilisen lumipäivän (= koko yliopisto oli taas suljettu). Luovuus kurssilla pitää vaan esitellä oma tekele muille ja kirjoittaa vielä yksi raportti. Terveyspsykologian viimeinen koe oli maanataina. Arpa ei luojan kiitos osunut kohdalle, eli en joudu esittelemään projektia muille. Kirjallisuuskurssin esityskin on ohi eikä kukaan edes mokaillut sen pahemmin, vaikka kertaakaan ei edes harjoiteltu. Kirjallisuuden lopputehtävä on suuritöisin, kaksi 5 sivun esseetä jossa vertaillaan kahta tekstiä, mutta oikeastaan odotan että pääsen kirjottamaan sitä. Tänään tunnilla puhuttiin John Wilmotista - Aika monella oli naurussa pitelemistä. (Jos ette tiedä mistä puhun katsokaa The Libertine jos uskallatte) Monilla on paljon lukemista lopputentteihin ja asuntoloiden hiljaisia tunteja jatketaan huhtikuun alusta niin että kaikki saavat lukea rauhassa.

Puhuimme juuri yhden kaverini kanssa, että vaikka täällä täytyy lukea aika paljon, loppupeleissä opettajilla ei ole hirveän korkeat vaatimukset. Me molemmat olemme olleet vähän ihmeissämme kun kaikista kirjoitustehtävistä tulee niin positiivista palautetta. Ilmeisesti kanadalaiset ei harjoittele kirjoittamista yhtä paljon ennen yliopistoa kuin suomalaiset tai australialaiset. (Itse asiassa Joy on kiinasta, mutta kävi lukion Australiassa.)

Eeva

Heips!

Tällä viikolla  pyörähtivät käyntiin ryhmätyöt. Kanadalaiset ovat tottuneita vaihto-oppilaisiin ja ottavat kaikki mukaan ryhmään samalla lailla kun muutkin. Kirjallisuuskurssilla pidämme 5 minuutin esitelmän Jonathan Swifistä. Ensimmäinen ryhmä oli vaan tehnyt kivat power-point kalvot, mutta maanantain ryhmä oli kehitellyt mahtavan näytelmät jossa he esittivät kuolleen Christopher Marlowen omaisia, jotka olivat kokontuneet mustotilaisuuteen ja kävivät läpi hänen elämäänsä, kunnes sisään marssi saksalainen toimittaja joka uskoi, että Marlowe ei ole kuollut, vaan että hän oli saksalainen vakooja... Se oli tosi hauska mutta nyt rima tuntuu olevan aikalailla korkealla! Terveyspsykologian kurssilla minun hommaksi jäi kehitellä budjetti terveyden-edistämis-ohjelmalle (tukiryhmä ADHD lasten vanhemmille).

Tämä päivän psykologian tunnilla puhe kääntyi siihen miksi kukin on tullut UPEI:hin ja lopulta siihen miten kallista yliopistokoulutus täällä on. Opettaja pyysi minua oikein erikseen kertomaan että kyllä, maailmassa on sellaisia ihmeellisiä maita joissa yliopisto on käytännössä ilmainen. Suomessa unohtaa niin helposti että muualla ihmiset ottavat kymmeniä tuhansia velkaa (tai isi on säästänyt 10 vuotta) että pystyvät maksamaan yliopisto-opinnot.

En oikeastaan enää huomaan kun vaihdan kieltä. Parhaat kaverini ovat kuitenkin vaihtareita ja olen huomannut että natiivien kanadalasten kanssa puhuminen on vielä asteen vaikeampaa (ainakin jos ympärillä on paljon hälyä), koska he puhuvat nopeammin.

Viime viikonloppuna olin Beach Blast - bileissä kampuksella. (The Waven aulaan oli ajettu pari rekkakuormaa hiekkaa - ihan kuin olisi ollut rannalla!) Suurin osa bileistä on K-19 eikä niissä ole käsittääkseni yleensä paljon porukkaa, koska ne ketkä on jo 19 ja pääsee sisälle käy mielummin keskustan baareissa, mutta nämä oli wet/dry bileet, eli alle 19-vuotiaatkin pääsivät sisään, mutta niille piirrettiin käsiin raksit että baarimikot tiesivät olla myymättä mitään päihdyttävää ala-ikäisille.

Pari viikkoa sitten pääsimme sitten vihdoin ja viimein uimaan ja vesi-zumbaamaan. Uimahalliinkin pääsee sisälle kätevästi vain laimaamalla opiskelijakortin. Zumba oli hauskaa ja ohjaajat ihan just niin energisiä kun mulle on mainostettukin. :) Zumban jälkeen sitten vaan istuttiin kuumavesialtaassa juoruamassa. Olen ollut ahkerana myös kuorossa ja opettanut kuorolle "Kalliolle Kukkulalle". Tai ainakin yrittänyt: suomen lausuminen ei ole ihan helpointa englantia äidinkielenään puhuville... :)

Ai niin, melkein unohdin! Viime lauantaina käytiin katsomassa musikaalia "Thirst for Life." Kaikki näyttelijät olivat nuoria, joko yliopistossa tai lukiossa. Juoni oli paikoitellen vähän kliseinen mutta kaikki näyttelivät ja lauloivat tosi hyvin. 

Eeva

 

 

Hei taas!

Täällä on ollut tällä viikolla muutama oikein keväinen päivä - alkuviikosta koko kampuksen suosituin puheenaihe oli, että torstaille oli ennustettu +10 astetta. Lopulta asteita taisi olla vain 6, mutta yhtä kaikki sää oli ihana. Tänäänkin ulkona on tosi aurinkoista. 

Meillä oli tällä viikolla taas koe Health Psychologyssa - olisi voinut mennä paremminkin, mutta kyllä siitä nyt ainakin 75% pitäisi irrota. Yleensähän täällä on kursseissa vain kaksi koetta - Midterm ja Final - mutta kurssin opettaja oli halunnut jakaa kokeet pienempiin osioihin, jotta jos sattuu epäonnistumaan yhdessä on vielä mahdollisuus parantaa. En ole ainoa jonka mielestä luennot ovat tylsiä koska varmaan neljännes opiskelijoista liukeni vaivihkaa paikalta kokeen jälkeen. :) Kirjallisuuskurssilla puolestaan piti palauttaa essee keskiviikkoon mennessä. Kirjoitin 5 sivua analyysia John Donnen Holy Sonnet 10:stä ja olin itse aika tyytyväinen - saa nähdä mitä opettaja sanoo.

Täällä on vähän erilainen arvostelusysteemi kuin Suomessa. Kurssi on yleensä jaettu eri osasuorituksiin jotka ovat kaikki tietyn prosenttimäärän kokonaisrvosanasta. Opettajat arvostelevat kaikki työt sen mukaan kuinka monta prosenttia saat oikein. Kurssin läpi saamiseksi pitää yleensä saada 50% tai 60%, 75% on jo hyvä arvosana ja 90% tositosi mahtava. Saatiin tänään myös kirjallisuuden Midterm-koe takaisin ja olin saanut 88% prosenttia oikein, mihin olen melkolailla tyytyväinen. :)

Aika tuntuu kuluvan liian nopeasti - enää kolmasosa vaihdosta jäljellä! Läksyjen määrä tuntuu vaan kasvavan koko ajan. Alkulukukausi menikin niin hyvin kun olin vielä innoissani kaikista uusista kursseista ja opettajista, mutta nyt läksyjen teko hyvissä ajoin vaatii jo tsemppausta. :) Eniten vaikeuksia tuottaa luovuus-projekti (piirrän sarjakuvaa - kenen idea oli valita jotain mitä en ole tehnyt ikinä ennen?!) koska se pitää saada valmiiksi vasta kurssin loppuun mennessä sitä on helppo lykätä. Mutta luomisen tuska kai kuuluu asiaan...

Perjantai iltaa vietettiin tällä kertaa shoppaillen. Tässä lähellä on kirppis nimeltä Value Village, missä tuntui olevan aika paljon hyvää tavaraa - ostin kirjan ja takin - ja toisin kuin jotkut kirpparit Suomessa tämä oikeasti on halvempi kuin "tavalliset" kaupat. Sen jälkeen käytiin vielä kahvilla - Timothy's:sta on kehittynyt meille vakioparkki keskustassa. :)

(kirjoitettu 25.2)

Hei taas!

Täällä on tänään taas lumipäivä: koko koulu on suljettu ja kaikki tunnit peruttu. Ihan mukavaa, että on ollut koko päivä aikaa tehdä läksyjä, mutta näin illalla alkaa jo iskeä tylsyys. Ruokalan täti ehdotti jo lumiukkojen rakentamista paremman tekemisen puutteessa.

Lomaviikko tuli ja meni. Läksyt edistyivät jonkin verran ja käytiin Downtownissa kahvissa Timothy's nimisessä paikassa. Kahvi oli hyvää, samoin keksit. Ensi kerralla aion maistaa suklaaleivoksia joita kaverit jaksavat ylistää. Perjantaina olin kaverin luona Andrew Hallissa laittamassa ruokaa: tällä kertaa kanaa, ranskiksia ja tomaattisalaattia.

Viime lauantaina kävin elämäni ensimmäisessa koripallo-pelissä. Se oli tosi hauskaa! Varsinkin miesten peli oli tosi nopeaa ja yleisö eli mukana koko ajan, taputti pisteille, kommentoi peliä ja työnsi katsomoon kaatuneet pelaajat takaisin kentälle. Harmi vaan että se oli jo kauden viimeinen peli, nii ei voi mennä uudestaan! Kaikille valmistuville pelaajille jaettiin diplomit ja sekä pelaaja että valmentajat yrittivät parhaansa mukaan pidätellä kyyneleitä. Urheilun seuraaminen on täällä jotenkin erityisen hauskaa, kun tietää että pelaajat asuvat samoissa rakennuksissa ja käyvät samoilla tunneilla.

Oma urheiluharrastukseni jatkuu samoissa merkeissä. Jooga-tunneilla opettaja on kevään lähestyessä päättänyt aloittaa tunnit ian samalla tai-chi sarjalla niin että meille jäisi mieleen jotain jota voimme sitten tehdä itseksemmekin kunhan kesäloma alkaa.

Eeva