Nyt on vihdoin aikaa aloittaa tämä bloggailu, kun vaihtoa on takana jo melkein viikko. Ensikosketus yliopistoelämään Kanadassa on ollut oikein mukava. Tämä saattaa olla klisee, mutta kanadalaiset ovat oikeasti todella ystävällisiä.

 

Parasta aloittaa kuitenkin alusta. Ennen kuin pääsin tänne asti käytävänä on ollut melko laaja paperisota, joka ei onneksi kuitenkaan vaatinut kuolonuhreja. Olen täyttänyt vaihtohakemuksen, toisen hakemuksen tänne yliopistoon, kielitaitolomakkeen, asuntohakemuksen, opintotuen muutosilmoituksen, vaihtoonlähtijöiden yliopistoonilmoittautumislomakkeen, opintolainalomakkeen, televisioluvan lakkautuslomakkeen, osoitteenmuutoslomakkeen, matkustusilmoituslomakkeen... You name it, I've filled out a form. Minusta oli hauskaa, että jouduin täyttämään sekä ESTA-lomakkeen ja ilmoittamaan osoitetietoni lentoyhtiöille sen takia että olin JFK:n lentokentällä neljä tuntia (joista suurimman osan jonkin sortin turvatarkastuksessa) kun taas Kanadassa, missä aioin kuitenkin olla sen kolme ja puoli kuukautta, rajalla ystävälliset rajaviranomaiset vilkaisivat hyväksymiskirjettä ja toivottivat onnea opintoihin. En kyllä voi valittaa: kaikki hoitui oikein sujuvasti! Yliopistolta sai hyviä muistilistoja ja apua aina jos vaan oli jotain kysyttävää. Tuleville vaihtareille haluaisin kuitenkin sanoa, että kannattaa olla liikkeellä ajoissa. :)

 

Varasin lennot ja hotellit netistä jo hyvissä ajoin. Matkaan lähdin Helsingistä heti tammikuun ensimmäisenä, kahdeksalta aamulla. Perillä Halifaxissa, missä tein päivän pit-stopin, olin kymmeneltä illalla paikallista aikaa. Matkustin siis sellaiset 20 tuntia yhteen putkeen aika lailla ilman unta, (En todellakaan ollut kaunis näky hotellin aulassa!) mutta pääsin perille ongelmitta. Jopa matkalaukut pysyivät mukana, vaikka vaihtoaika Heathrowlla oli vain kaksi tuntia. Välipäivän vietin Halifaxissa lähinnä lepäillen ja järjestelin kuljetusta Charlottetowniin. Oli ajatellut mennä bussilla, tai siis Shuttlella, mutta niihin ei enää mahtunutkaan. Olisihan se tietysti pitänyt arvata, muutkin kun muutkin palailivat lomilta takaisin kampukselle. Paikallinen bussiyhtiökin oli sopivasti lakossa, joten päädyin ostamaan lennon, kalliin sellaisen, mutta perille oli päästävä.

 

Ensimmäiset kaksi päivää olivat rehellisesti sanottuna kamalia: olin vieraassa paikassa, en tuntenut ketään, ei ollut edes mitään tekemistä kun luennotkin vasta alkoivat... Asun double roomissa, eli jaan huoneen kanadalaisen kämppikseni kanssa, joka hänkin tuli takaisin vasta lauantaina. Ekojen päivien jälkeen elämä on kuitenkin asettunut urilleen aika mukavasti ja koti-ikävä valtaa mielen enää ajoittain. Kämppis paljastui mukavaksi, joskin aika hiljaiseksi tytöksi, olen pitänyt luennoista (ja löytänyt perille oikeaan luentosaliin) ja tutustunut jo muutamaan muuhunkin vaihtariin. Olen käynyt moikkaamassa International Students' Advisoria ja Exchange Coordinatoria, viettänyt lauantai-aamun kansainvälisten oppilaiden orientaatiossa ja käynyt tutustumassa Charlottetownin keskustaan. Kaikki yliopiston työntekijät ovat olleet supermukavia ja vannottaneet minua tulemaan kysymään jos on vain yhtään mitään kysyttävää tai ongelmia.

 

Minulla on 7-Day Meal Plan, eli saan käydä syömässä ruokalassa aina kun vaan haluan. Tämä on tosi vaivatonta ja ruokakin on ihan hyvää, mutta oma keittiö tulisi varmaan halvemmaksi. Onneksi täällä on myös yhteinen keittiö jossa voi käydä kokkailemassa. En ehkä selviä neljää kuukautta jos en joskus pääse patojen ja kattiloiden ääreen. Ruokalassa kannatta käydä vierailemassa ainakin silloin tällöin jo pelkästään ruokalan tätien takia: he tunnistavat heti uudet oppilaat ja kysyvät nimen ja että mistä he ovat kotoisin. Eilen sain valituksia kun en ollut jaksanut laittaa takkia päälle: "Täytyyhän jonkun nyt hoitaa ne äidin tehtävät ja huolehtia että lapsilla ei ole kylmä!"

 

Tässäpä kaikki näin aluksi. Yritän saada muutaman valokuvan seuravaan päivitykseen.